Hetken jo kuvittelin olevan kuivilla. Olin, ja olen, onnellinen. Yhtä hymyä! Eilen tapasin Maken pitkästä aikaa ja se siitä. Käsittämätöntä miten samaan aikaan voi toisen läsnäolo tuntua niin oikealta ja samalla ahdistaa aivan järjettömästi. Hölmö tapahtumaketju johti siihen, että jäimme taas kahdestaan tyhjään tilaan. Otimme kuitenkin itseämme niskasta kiinni ja juttelimme. Vaikka välillämme vallitseva vetovoima on tajuttoman vahva, pystyimme pitämään tilanteen koossa. Tiedän taas enemmän hänen tunteistaan ja olen hämmästynyt siitä, kuinka samanlaisia tunteita Makella on minua kohtaan kuin minulla häntä kohtaan. Olen jopa ruvennut uskomaan mahdollisuuksiini, mikä on kyllä typerää, tiedän.
Tänään olen kuitenkin miettinyt useaan otteeseen tilannetta, jossa Make valitsisikin minut. Olen miettinyt niitä paineita, joita valinta minuun kohdistaisi. En voi luvata ikuista onnea ja se tuntuu kurjalta. Olen jopa hieman ruvennut pelkäämään, että Make oikeasti lopettaa suhteensa takiani. Vaikka haluankin, että minä kävelen tästä tarinasta Maken kanssa auringonlaskuun, haluan kuitenkin että mahdollisen eron syy en ole. Eron täytyy AINA lähteä itsestä ja siitä, että suhde ei toimi. Kolmas osapuoli ei saa eroa aiheuttaa. Ymmärrän nyt myös Maken ahdistuksen, kun kerroin että aion jättää mieheni. Toivottavasti hän nyt tietää, että hänen ei tarvitse siitä potea huonoa omaatuntoa.
Mr. Phonenumber: ei mitään. Harmi. Kaipaisin jotain muuta ajateltavaa ja ei siitä, että kyseessä oon mukavan oloinen tyyppi, haittaa ainakaan olisi. Mukava lisä on se, että voisin kuvitella ihastuvani tähän kyseiseen mieheen. Se toisi huomattavaa helpotusta elämääni...
Operaatio asunnon haku ei edisty sitten lainkaan. Etsin asuntoa siis ystäväni kanssa, joten hakusessa on iso kolmio, jossa makuuhuoneiden täytyy olla kookkaat. Olohuoneen koosta voi hieman tinkiä. Lisäksi hintaa ei saisi olla yli 900 euroa, mikä tuntuu olevan uni pk-seudulla. Kävin tänään katsomassa yhden asunnon. Se olisi meidän, mutta valitettavasti se oli liian ahdas.. Haku jatkuu. Mieheni tulee takaisin kuukauden sisällä ja kuten ymmärtää saattaa, en haluaisi asua täällä enää silloin. Vietän mielummin sinkkuelämääni vähemmän valvovan silmän alla.
Operaatio työpaikan haku edistyy paremmin, mutta kiire tulee siinäkin. Kesäkuun alussa pitäisi olla työn touhussa, jotta heinäkuussa olisi rahaa tilillä vuokraa varten.
Kaikista käytännön huolista huolimatta olen onnellisempi kuin pitkään aikaan. Olen ilmeisen helpottunut, kun olen päässyt pois huonosta suhteesta. Jos huominen työhaastattelu ei johda työpaikkaan, saattaa mielikin muuttua harmaammaksi. Peukut pystyssä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti