Kutsutaan tätä miespuolista ystävääni vaikka Makeksi. Olemme Maken kanssa alunperin koulukavereita. Olemme tutustuneet viitisen vuotta sitten koulupippaloiden merkeissä. Puoli vuotta myöhemmin lentelivät ensimmäiset kipinät, mutta nauroimme koko jutulle, olimmehan molemmat suhteessa. Näitä kipinöitä on lennellyt tasaisin väliajoin, lähinnä yön pikkutunneilla "pienessä sievässä." Olen tiennyt Maken ajatelleen minusta kaikenlaista hänen omien tunnustustensa takia. Omat ajatukseni ovat kuitenkin selkiytyneet vasta viimeaikaisten tapahtumien mukana.
Kuten sanoin aiemmin, olen vaihtanut koulua viime syksynä. Tämän takia en ollut nähnyt Makea lähes vuoteen, kunnes pari viikkoa ennen vappua törmäsimme bussissa. Kun spontaanisti halasin kauan piilossa ollutta ystävääni, tajusin kuinka tärkeä ihminen siinä vieressäni istuukaan. Siinä vaiheessa ajattelin kuitenkin vain ikävöineeni ystävääni. Pari päivää ennen vappua hengailimme perinteisesti yhdessä vanhojen koulukavereideni kanssa. Viihdyimme Maken kanssa tiiviisti yhdessä. Pieniä lähentely-yrityksiä tapahtui molempiin suuntiin, mutta sellaista yhdessäolomme oli ollut ennenkin, vanhoina hyvinä aikoina..
Ilta kuitenkin johti jotenkin siihen, että päätimme pitää jatkot luonani (asun yhdessä kämppikseni kanssa minun ja nykyisen exäni kämpässä). Minä, kämppikseni, Make ja eräs toinen miespuolinen ystäväni lähdimme edeltä ja kuvittelimme, että muut olisivat seuranneet perässä. No, eipä kukaaan sitten tullut ja lopulta asiat johtivat toiseen. Sinä yönä, kahden ystäväni nukkuessa autuaan tietämättöminä toisessa huoneessa, minä ja Make "menimme loppuun asti."
Se tuli molemmille meille tavallaan aivan puskista, mutta tavallaan ei kuitenkaan. Seuraavana aamuna juttelimme asiasta ja päätimme pitää asian omana salaisuutenamme. Olimme molemmat pettäneet juuri puolisoitamme, joten tavallaanhan tämä oli ihan lottovoitto: kumpikaan ei voisi hiiskuakaan asiasta kellekään oman itsensä takia. No minullahan meinasi pää seota ihan totaalisesti ja aika nopeasti päätinkin, että oma suhteeni on ohi. Olin pettänyt miestäni kerran aikaisemmin ja olimme selvinneet siitä. Tiesin kuitenkin, että en voisi elää niin ison salaisuuden kanssa ja toisaalta en voisi kertoa: en halua olla se joka kerran pettää, niin aina pettää.
Tarvitsin myös tukea, joten kerroin Maken ja minun yhteiselle ystävälle, sille joka tuona yönä oli meillä jatkoilla, tapahtuneesta. Kertoessani tajusin, miten tunteeni olivat Makea kohtaan muuttuneet. Ei ollut enää kyse pelkästä ystävyydestä. Vappuna, jatkoilla jälleen, emme olleet kyetä pitämään näppejämme erossa toisistamme. Ihmiset ympärillä rupesivat jo ihmettelemään, että mitäs nyt on meneillään. Vajaa viikko yhteisestä yöstämme kävimme keskustelun tilanteesta. Kerroin, että aion jättää mieheni. Toivoin tietysti, että hän toimisi samoin, mutta eihän niin tietenkään käynyt. Sen sijaan hän halusi, että pysymme erossa toisistamme jonkin aikaa. Muserruin.
Aika pian kuitenkin alkoivat tekstiviestit lennellä ja sain tietää, että en ollut yksin tunteitteni kanssa. Nyt siitä keskustelusta on kulunut aikaa n. kaksi viikkoa ja olemme nähneet kolme kertaa. Yhden yön olemme viettäneet yhdessä, eikä se kulunut nukkuen. Jokaisen kerran jälkeen Make on ollut ahdistunut ja sanonut, että ei enää tiedä mitä haluaa. Tämän viimeisen yhdessä vietetyn yön jälkeen, on hän valittanut elämänsä morkkista. Olen vihainen. Ja auttamattomasti jos en rakastunut, niin tavattoman ihastunut. Tänään pistin viimein kovan kovaa vasten ja kerroin, että haluan enemmän kuin ystävyyttä. Siihen en ole saanut vastausta.
Koko tämän parin viikon ajan olen toivonut, että meistä tulee vielä pari. En voi käsittää, että Make ei edelleenkään aio kertoa puolisolleen tapahtuneesta. Ymmärtäisin, jos kyse olisi yhden yön jutusta, mutta tässä on kyse suuremmasta. Kyse ei ole pelkästä seksistä, vaan mukana on pelottavan syviä tunteita, molemminpuolisia. Olen antanut itselleni luvan jatkaa tätä juttuamme niin kauan, kun saan tästä itse enemmän iloa kuin surua. Vielä niin on. Pelottaa kuitenkin, että pilasin tänään mahdollisuuteni. Olinko kuitenkin liian suora?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti